Via Baltica

Danin summaus: helvetisti peltoja ja perse kipeena.

Raulin hieman syvempi luotaus asiaan: helvetisti peltoja ja perse todella kipea.

Rauli: Todella tylsa ajettava loppupeleissa. Suoraa tieta melkein koko matkan Puolaan asti. Jos joskus sanoin, etta Ruotsin 110 km/h on ohjeellinen nopeusrajoitus niin taalla homma menee taysin uusille ulottuvuuksille. Tietyomerkki tarkoitti suomeksi: lisaa kaasua. 50 km/h tarkoitti vahintaan 110 km/h. Ohituskielto-merkki tarkoitti ohita nyt. Sama hupi jatkui sitten Puolassa. Oman lisansa vain toi mutkittelevat tiet. Kylla Kubican pitaisi olla maailman paras ohittaja, jos oppinsa on ottanut oman maansa maanteilta.

Dani: Armoton baana takana. Peltoa ja persekipua loytyy niin paljon, etta olo on kuin palaisi ruotsalaisilta latotansseilta kotiin. Viro oli liikenteeltaan viela suhteellisen asiallista meininkia, mutta Latviassa alkoi tama reikapaiden jalo kiemurtelu ja paaton ohittelu. Melkein heilahti keskisormi pystyy possella, jotka ensin ohittaa henkensa kaupalla muuta liikennetta vain kaantyakseen muutaman kilometrin paasta motarilta pikkutielle. Nama kuskit voisi sitoa puuhun ja kayda laiskimassa paahan 10 kiloisella kuhalla.

Aikamoista saatoahan tama suoraan sanottuna on kun kaksi touhoa lahtee pyorittamaan liikoja liikkuvia osia. Aina kun maa vaihtuu, vaihtuu osin maisematkin ja Puola oli selkeasti erilainen. Auringonlaskussa kumpuilevat pellot lehmineen saivat melkein kyyneleen tirahtamaa, kun maaranpaa Augustow, Puola oli enaa vain muutaman kirosanan paassa.