Valinnan vaikeuden sietämätön keveys

Voi elämän kevät mikä shokki iski eilen.

Kyse on tietenkin maailman tärkeimmästä asiasta eli moottoripyörän valinnasta. Olin jo loputtoman nettisurffailun sumentamana ehdottomassa uskossa, että pyöräni on oleva Honda 1100 xx Blackbird. Käytiin eilen Raulin kanssa sitten Ocu-kotilollani Frank Nymanilla ottamassa kylmätyyppejä eri pyöristä.

Ensinnäkin, mikä hirmuinen luotijuna koko pyörä on. Pituutta ja leveyttä riittää. Rupesi hieman keltanokkaa hirvittämään, rehellisesti sanoen. Massiivisten dimensioiden luoma ensijärkytys hälveni pian ja rupesin tiirailemaan pyörää suu korvasta korvaan: "että, perkele on peli, on on!". Kylmätyyppien kohdalla tuli selväksi, että pyörä ei istu ilman melko massiivisia modauksia tälle 192-3 cm varrelle. Nilkat eivät taipuneet oikein takajarrulle ja vaihteille, mikä on vähän huonompi juttu tällaisilla peleillä. Noniin, vitutuksen pyyhkimälle tabula rasalle miettimään uutta vaihtoehtoa. Nukuin koko viime yön sätkien hiestä ja miettien mahtuisinko Honda VFR:ään? Onko se liian kallis? Asia pitää selvittää nopeasti, jotta saa nukuttua. Jos VFR ei tuo onnea, täytyy ruveta tutkimaan Suzuki Bandit 1250 -vaihtoehtoa, joka tuntui kylmätyyppinä tosi hyvältä, mutta ei ainakaan tässä vaiheessa herätä tarpeeksi tohvelikatuhaukkamaisia tuntemuksia. Elämme siis mielenkiintoisia hetkiä!

Onneksi heinäkuun alkuun on vielä aikaa.