Eilen 3 ja ½ tuntia tuli korjattua etuvilkkua. Piti kate irrottaa osaksi ja se ei ollutkaan mikään pieni operaatio. Tuli samalla testattua tankin irrottamistakin, kun tippu ruuvi sen alle. No vilkku tuli lopulta korjattua ja nyt on hyvä lähteä reissuun.
Reissuun on varustauduttu seuraavasti:
Tankkilaukku
Sivulaukut
Sivulaukuissa makuupussi ja vaatteita. Tankkilaukussa lukemista, hygieenia hommat ja laivamatkan aamuksia puhtaat alusvaatteet. Tankkilaukku on pelkääjän paikalla, kun se siihen hyvin menee ja irtoaa siitä kätsysti laivaan sisään. Sivulaukut saa jäädä paikalleen laivamatkan ajaksi.
Reitti tulee olemaan Tukholma - Eskilstuna - Malmö. Eskilstunassa semmonen tunnin stoppi kaverin luona ja sitten ripeetä kyytiä kohti etelää. Hieman näyttäisi illasta Etelä-Ruotsissa sadetta pukkaavan. Toivottavasti osuu ihan sinne loppupäähän.
Kasvain sanoi kasvain ja kasvoi vain.
Vifferi oli ihan paska. Lauteilla ovat viimeisinä Suzuki Bandit 1250 – yön musta nöyrä ratsastaja sekä Honda CBF 1000 – seksikäs musta sporttilammas. Aika, jäniksen käpälät, linnun luut ja tähtikarttojen asentojen hikinen tutkiminen näyttävät mikä on oikea päätös.
Raportoin koeajot molemmista ja annan kirurgin tarkan analyysini molempien pyörien heikkouksista todellisen mestarin käskyn alla.
Voi elämän kevät mikä shokki iski eilen.
Kyse on tietenkin maailman tärkeimmästä asiasta eli moottoripyörän valinnasta. Olin jo loputtoman nettisurffailun sumentamana ehdottomassa uskossa, että pyöräni on oleva Honda 1100 xx Blackbird. Käytiin eilen Raulin kanssa sitten Ocu-kotilollani Frank Nymanilla ottamassa kylmätyyppejä eri pyöristä.
Ensinnäkin, mikä hirmuinen luotijuna koko pyörä on. Pituutta ja leveyttä riittää. Rupesi hieman keltanokkaa hirvittämään, rehellisesti sanoen. Massiivisten dimensioiden luoma ensijärkytys hälveni pian ja rupesin tiirailemaan pyörää suu korvasta korvaan: "että, perkele on peli, on on!". Kylmätyyppien kohdalla tuli selväksi, että pyörä ei istu ilman melko massiivisia modauksia tälle 192-3 cm varrelle. Nilkat eivät taipuneet oikein takajarrulle ja vaihteille, mikä on vähän huonompi juttu tällaisilla peleillä. Noniin, vitutuksen pyyhkimälle tabula rasalle miettimään uutta vaihtoehtoa. Nukuin koko viime yön sätkien hiestä ja miettien mahtuisinko Honda VFR:ään? Onko se liian kallis? Asia pitää selvittää nopeasti, jotta saa nukuttua. Jos VFR ei tuo onnea, täytyy ruveta tutkimaan Suzuki Bandit 1250 -vaihtoehtoa, joka tuntui kylmätyyppinä tosi hyvältä, mutta ei ainakaan tässä vaiheessa herätä tarpeeksi tohvelikatuhaukkamaisia tuntemuksia. Elämme siis mielenkiintoisia hetkiä!
Onneksi heinäkuun alkuun on vielä aikaa.
Suzuki Bandit 1250S näyttää mittarilukemaa 1013km. Ensimmäinen tuhat kilometria takana omalla pyörällä. Päällimmäisenä on vaan todella mahtava tunne, joka korostuu varsinkin näinä aurinkoisina päivinä. Töissä ei malttaisi olla lainkaan ja miettii vaan, että minne sitä lähtisi ajelemaan.
Onhan tässä kyllä tuhannsessa kilometrissä kerennyt tapahtumaankin. Ikävimpänä asiana pyörän kaatuminen vasemmalle kyljelle pienestä vauhdista. Hieman kate ja kone naarmuuntuivat ja vilkku hajosi. Tilanteessa edellä ajava auto teki melko pikaisen jarrutuksen valojen vaihduttua keltaiselle. Kaarretta oli hieman vasemmalle ja minä olin liian lähellä edellä ajavaan. Etupyörä oli kääntynyt vasuriin siis ja jouduin voimaakkaasti jarruttamaan. Etupyörä meni lukkoon ja pyörä siitä sitten nurin. Vauhtia ei oikeastaan juurikaan ollut vaan sain itse jalan maahan enkä siis kaatunut tai kärsinyt muutenkaan kolhuja.
Paitsi henkisiä - ja niitäkin sitä enemmän. Omaa tyhmyyttä ja typerää ennakoimista, kun ajattelin auton ehtivän vihreillä vielä valoista. Otetaan tästä taas opiksi ja ei yritetä ennakoida autojen liikkeitä. Sen verran arvaamattomia ne tuolla on.
Nyt on kuitenkin taas iloissaan tuolla ajelemassa, kun tonnin huolto on tehty. Vielä vajaa 600km ja sisäänajo lopullisesti suoritettu sitten. Tosin tällä hetkellä saa pitää kierrokset alle 7000 ja en oikein tiedä missä tilanteessa pitäisi edes päästä sen yli. Sen verran vauhdikkaasti jo noilla kierroksilla peli kulkee.
Ensimmäinen pidempi matka häämöttää myös. Ensi viikolla pitää lähteä kohti Malmööta. Keskiviikkona Helsingistä lauttaan ja torstai aamusta sitten Tukholmasta E4:sta kohti etelää. iltapäivästä olisi tarkoitus olla perillä. Sunnuntaina aamusta sitten lähtö Malmööstä kohti Tukholmaa ja lautalla maanantaiksi töihin. Pikkasen jännittää reissu. Ensimmäistä kertaa noin paljon kilometrejä yhteen putkeen. Toiseksi toivoisi ilmojen olevan hyvät, jotta matkan tekeminen menee mukavasti. Biltemasta tuli haettua vielä suzukibandit.orgissa kehutut sivulaukut. Katsotaan miten pärjää noilla reissussa.
Siinä ensimmäiset tunnelmat uudesta hienosta harrastuksesta. Seuraavat tunnelmapalat sitten viimeistään Ruotsin reissun jälkeen.